Laji

Lyhyesti

Pelin alku

Peli lähtee käyntiin aloituspotkulla, joka potkaistaan yleensä mahdollisimman syvälle vastustajan kenttäpuoliskolle. Vastaanottava joukkue palauttaa sitä niin pitkälle kuin pystyy ja aloittaa siitä pisteestä oman hyökkäysvuoronsa.

Mitä hyökkäys yrittää?

Hyökkäysvuorossa olevan joukkueen tehtävä on edetä neljällä yrityksellä vähintään 10 jaardin (n. 9.1 metriä) matka. Jos se siinä onnistuu se saa uudet 4 yritystä edetä seuraavat 10 jaardia.

Tavoitteena on edetä aina vastustajan maalialueelle saakka ja tehdä näin maali, eli touchdown.

Mitä puolustus yrittää?

Puolustavan joukkueen tehtävä on luonnollisesti pyrkiä estämään tämä eteneminen. Jos hyökkäävä joukkue ei neljällä yrityksellä saa tuota kymmenen jaardin matkaa täyteen, siirtyy hyökkäysvuoro vastustajalle. Tämän vuoksi neljäs yritys käytetäänkin yleensä siihen, että potkaistaan pallo mahdollisimman pitkälle vastustajan kenttäpuolella, jotta sillä olisi mahdollisimman pitkä matka edettävänä maalialueelle.

Heitto- vai juoksupeli?

Eteneminen voi tapahtua heittopelillä, jolloin hyökkäysten linjamiesten on pystyttävä antamaan pelinrakentajalle tarpeeksi aikaa vapaan laitahyökkääjän löytämiseeen ja pallon heittämiseen.

Toinen vaihtoehto on juoksupeli, jossa pelinrakentaja antaa pallon keskushyökkääjälle, joka pyrkii etenemään juoksemalla, turvautuen muiden pelaajien blokkeihin.

Mistä seuraava yritys lähtee liikkeelle?

Jos pelaaja taklataan, lähtee hyökkäävän joukkueen seuraava yritys siitä kohtaa. Jos taas laitahyökkääjä ei saa kiinni pelinrakentajan heittoa, vaan se putoaa maahan, lähtee hyökkäävän joukkueen seuraava yritys samasta paikasta kuin edellinenkin.

Pisteidenteko

Touchdown:
Mikäli joukkue onnistuu tekemään touchdownin, saa se kuusi pistettä ja yhden mahdollisuuden yrittää, joko yhtä tai kahta lisäpistettä:

  • yhden pisteen saa potkaisemalla pallon sisään maalihaarukasta ja
  • kaksi pistettä kuljettamalla pallon maalialueelle tai vastaanottamalla sen siellä.

Potkumaali (tai kenttämaali):
Mikäli näyttää siltä, että joukkue ei pääse maalialueelle saakka, mutta on lähellä sitä,  se voi yrittää neljännellä yrityksellään tehdä kolmen pisteen arvoisen potkumaalin, potkaisemalla pallon sisään maalihaarukasta.

Omamaali:
Amerikkalaisessa jalkapallossa myös omamaali on mahdollinen ja se syntyy, kun hyökkäävä pelaaja taklataan pallon kanssa omalle maalialueelleen. Tästä taklaava, eli puolustava joukkue saa 2 pistettä.

Pidempi versio

  • Pidempi versio

    Amerikkalainen jalkapallo

    Amerikkalaiseen jalkapalloon liittyy varsin paljon ennakkoluuloja: Uskotaan, että kaikki pelaajat ovat suuria, kolmemetrisiä ja 200-kiloisia mörköjä, eikä pelissä pärjää lyhyen tai ohuen varren omaavat yksilöt, tai että koko peli on vain yhtä piirretyistä elokuvista tuttua kasaan juoksemista. Onneksi asiat eivät kuitenkaan ole aivan niin. Amerikkalainen jalkapallo on nimittäin siitä erilainen pallopeli, että siinä löytyy pelipaikka kaikille ruumiinrakenteesta riippumatta.

    Pelin alku

    Peli lähtee käyntiin aloituspotkulla, joka potkaistaan yleensä mahdollisimman syvälle vastustajan kenttäpuoliskolle. Vastaanottava joukkue palauttaa sitä niin pitkälle kuin pystyy ja aloittaa siitä pisteestä oman hyökkäysvuoronsa.

    Mitä hyökkäys yrittää?

    Hyökkäysvuorossa olevan joukkueen tehtävä on edetä neljällä yrityksellä vähintään 10 jaardin (n. 9.1 metriä) matka. Jos se siinä onnistuu se saa uudet 4 yritystä edetä seuraavat 10 jaardia.

    Tavoitteena on edetä aina vastustajan maalialueelle saakka ja tehdä näin maali, eli touchdown.

    Mitä puolustus yrittää?

    Puolustavan joukkueen tehtävä on luonnollisesti pyrkiä estämään tämä eteneminen. Jos hyökkäävä joukkue ei neljällä yrityksellä saa tuota kymmenen jaardin matkaa täyteen, siirtyy hyökkäysvuoro vastustajalle. Tämän vuoksi neljäs yritys käytetäänkin yleensä siihen, että potkaistaan pallo mahdollisimman pitkälle vastustajan kenttäpuolella, jotta sillä olisi mahdollisimman pitkä matka edettävänä maalialueelle.

    Heitto vai juoksupeli?

    Eteneminen voi tapahtua heittopelillä, jolloin hyökkäysten linjamiesten on pystyttävä antamaan pelinrakentajalle tarpeeksi aikaa vapaan laitahyökkääjän löytämiseeen ja pallon heittämiseen.

    Toinen vaihtoehto on juoksupeli, jossa pelinrakentaja antaa pallon keskushyökkääjälle, joka pyrkii etenemään juoksemalla, turvautuen muiden pelaajien blokkeihin.

    Mistä seuraava yritys lähtee liikkeelle?

    Jos pelaaja taklataan, lähtee hyökkäävän joukkueen seuraava yritys siitä kohtaa. Jos taas laitahyökkääjä ei saa kiinni pelinrakentajan heittoa, vaan se putoaa maahan, lähtee hyökkäävän joukkueen seuraava yritys samasta paikasta kuin edellinenkin.

    Pelipaikoista

    Pelipaikat ovat hyvin erilaisia ja vaativat pelaajilta eri ominaisuuksia. 80 kiloisesta kulmapuolustajasta ei ole esimerkiksi paljoa apua linjamiehen tontilla pelinrakentajan suojaamisessa, eikä 120 kiloinen linjamies pysty kovinkaan ketterästi puolustamaan tuulennopeita laitahyökkääjiä vastaan.

    Kentällä on yhtäaikaa 11 pelaajaa molemmista joukkueista ja nämä ovat usein erikoistuneita pelaamaan vain omaa pelipaikkaansa. Voidaan sanoa, että joukkueessa on siis 22 pelipaikkaa, ja usein vielä omat erikoismiehet esimerkiksi potkujoukkuiessa. Suomen sarjoissa näkee silti vielä, pienien harrastajamäärien vuoksi, paljon useammalla pelipaikalla pelaavia pelaajia, joiden on jaksettava raataa molemmin puolin palloa.

    Hyökkäyksen keskellä näemme C:llä merkityn keskimmäisen linjamiehen eli sentterin. Hänen molemmilla puolillaan on kaksi OL-kirjaimilla merkittyä hyökkäyksen linjamiestä. He muodostavat yhdessä hyökkäyksen linjan. Sentterin takana on pelinrakentaja, eli QB, joka vastaanottaa sentterin antaman aloitussyötön ja joko antaa pallon takanaan oleville keskushyökkääjille (RB) tai heittää sen kentän laidalla kuvioitaan juokseville ulommille laitahyökkääjille (WR) taikka vahvempirakenteiselle sisemmälle laitahyökkääjälle (TE).

    Puolustuksen puolella näemme juoksupelejä tukkimaan ryhmittyneet, tai heittopelin ollessa kyseessä pelinrakentajan perään ryntäävät, puolustuksen linjamiehet (DL). Heidän takanaan ovat LB-kirjaimilla merkityt tukimiehet, jotka saattavat heittopeleissä joko rynnätä pelinrakentajan perään, eli blitsata, taikka pudottaa omalle alueelleen peittämään laitahyökkääjien kuvioita. Kentän reunoilla ovat CB-kirjaimilla merkityt kulmapuolustajat, jotka puolustavat laitahyökkääjiä vastaan joko varjostamalla mies-miestä-vastaan tai pudottamalla omalle sovitulle alueelleen. Takimmaisina ovat vahvan puolen takapuolustaja (SS) ja heikon puolen takapuolustaja (FS). He puolustavat kulmapuolustajien tavoin jotakuta pallon vastaanottajaa vastaan mies-puolustuksella tai pudottamalla ennalta sovitulle alueelleen. Vahva puoli määräytyy yleensä sen mukaan kummalla puolella kenttää hyökkäyksellä on enemmän laitahyökkääjiä ja tavallisesti SS ryhmittyy sille puolelle. Jos kyseessä on juoksupeli, pyrkivät kaikki puolustajat taklaamaan pallonkantajaa ja hyökkäyksen pelaajat vastaavasti blokkaamaan tälle tilaa. Hyökkäyksen pelaajat eivät kuitenkaan saa tarttua käsillään puolustajiin, joilla puolestaan on oikeus käyttää käsiään melkeinpä miten vain riuhtoessaan itseään vapaaksi.

    Hyökkäys voi kuitenkin halutessaan käyttää paljon erilaisia aloitusmuodostelmia, jolloin puolustuksen on myös reagoitava vaihtamalla omia pelaajiaan, tai vähintään sijoittumistaan. Hämäys on myös olennainen osa amerikkalaista jalkapalloa. Pelinrakentaja saattaa vain olla antavinaan pallon keskushyökkääjälle ja heittääkin pallon laitahyökkääjälle. Tämän vuoksi puolustajat eivät voi ennakoida keskushyökkääjän kimppuun liian kärkkäästi.

    Muodostelmien vaihtaminen sekä sopivien pelien kutsuminen vastustajaa vastaan, niin hyökkäyksen kuin puolustuksen näkökulmasta, tekeekin pelistä äärimmäisen taktisen. Kumpikin valitsee ennen pelin käynnistymistä suunnitelmansa, ja aloitussyötön jälkeen katsotaan miten oma siirto ja sen toteutus on purrut vastustajan taktiikkaa vastaan. Vastustajan taktiikkaa ja painotuksia opiskellaankin etukäteen hyvin paljon mm. videoiden kautta ja oma systeemi pyritään hiomaan mahdollisimman sopivaksi sitä vastaan. Todellista nurmikenttien shakkia siis.

    Pisteiden teko

    Touchdown:
    Mikäli joukkue onnistuu tekemään touchdownin, saa se kuusi pistettä ja yhden mahdollisuuden yrittää, joko yhtä tai kahta lisäpistettä:

    • yhden pisteen saa potkaisemalla pallon sisään maalihaarukasta ja
    • kaksi pistettä kuljettamalla pallon maalialueelle tai vastaanottamalla sen siellä.

    Potkumaali (tai kenttämaali):
    Mikäli näyttää siltä, että joukkue ei pääse maalialueelle saakka, mutta on lähellä sitä,  se voi yrittää neljännellä yrityksellään tehdä kolmen pisteen arvoisen potkumaalin, potkaisemalla pallon sisään maalihaarukasta.

    Omamaali:
    Amerikkalaisessa jalkapallossa myös omamaali on mahdollinen ja se syntyy, kun hyökkäävä pelaaja taklataan pallon kanssa omalle maalialueelleen. Tästä taklaava, eli puolustava joukkue saa 2 pistettä.

    Peliaika

    Peliaika miesten sarjoissa on neljä kertaa 12 minuuttia. Kello kuitenkin katkeaa aina, jos heitto epäonnistuu, tulee pistesuoritus tai rangaistus, tai kun pallonkantaja juoksee yli sivurajasta. Kello lähtee tilanteesta riippuen uudelleen käymään joko aloitussyötöstä tai siitä hetkestä kun tuomari on asettanut sen paikoilleen uutta yritystä varten. Kellon voi katkaista myös aikalisän avulla, joita molemmilla joukkueilla on 3 kappaletta per puoliaika. Ottelun loppupuolella tappiolla oleva joukkue joutuukin etenemisen lisäksi miettimään myös, miten se saisi pysäytettyä kellon tikittämisen. Tämän vuoksi takaa-ajava joukkue harvoin kutsuu enää juoksupelejä ja kopin napanneet laitahyökkääjät pyrkivät ulos sivurajasta heti, kun tie vastustajan maalialuetta kohti näyttää suljetulta.

 

Jenkkifutis Suomessa

  • Jenkkifutis Suomessa

    Yleistä

    Yleistä

    • Pelattu vuodesta 1979

    • Yli 3000 lisenssipelaajaa

    • 38 aktiivista seuraa

    • Miesten Vaahteraliiga (7 joukkuetta), 1. divisioona (5 joukkuetta), 2.divisioona (7 joukkuetta), 3. divisioona (7 joukkuetta),  4. divisioona (7 joukkuetta),

    • Naisten SM-sarja (5 joukkuetta), 1. divisioona (5 joukkuetta) ja 2.divisioona (8 joukkuetta)

    • B-nuoret (19-vuotiaat ja nuoremmat) – F-nuoret (11-vuotiaat ja nuoremmat)
    • Korkeakouluopiskelijoiden sarja
    • Lippupalloa

     

    SAJL?

    Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto ry on perustettu vuonna 1979. Sen päätehtävänä on järjestää ja hallinnoida amerikkalaisen jalkapallon ja lippupallon kilpailu- ja harrastustoimintaa Suomessa. Lajin historian ollessa maassamme vielä lyhyt liiton tavoitteena on myös lajin levittäminen ja sen tunnettuuden parantaminen.

    Suomessa SAJL pyrkii omalta osaltaan tukemaan suomalaista yhteiskuntaan nuorten liikunnan kehittämisen ja terveellisten elämäntapojen painottamisen kautta. Lasten (alle 15v) sarjoissa ja peleissä ei kilpailla Suomenmestaruuksista vaan tärkeitä painopisteitä ovat liikunnan leikinomaisuus ja jokaisen mukana olo. Nuori Suomi ry:n jäsenenä myös seurojen toimintaa valvotaan aktiivisesti erityisesti lasten ja nuorten toiminnan osalta.

    Historiaa

     

    [accordion][accordion-item title=”Ennen 1980-lukua”]
    Ennen 1980-lukua

    Jenkkifutis rantautui Suomeen vaihto-oppilaiden tuomana helsinkiläisiin kouluihin. Munkkiniemestä harrastajia ja joukkueita alkoi ilmestyä muualle Helsinkiin: Kulosaareen, keskikaupungille ja nykyisen Itäkeskuksen liepeille. Hätäisesti kootut miehistöt pelasivat satunnaisia otteluita enemmän innolla ja antaumuksella kuin taidolla ja suojuksilla.

    Ensimmäiset yhdelle joukkueelle riittävät varusteet saapuivat Suomeen vasta 1979, ja joukkueet lainailivat niitä vuorotellen. Enimmäkseen suojukset oli koottu ja rakenneltu jääkiekkoilijoiden varusteista.

    Vuosaaren ”Montussa” pelattiin 21.9.1979 Munkan ja East City Giantsin välinen ystä­vyysottelu, josta Maakuntakatsaus teki pienenlaisen TV-pätkän ja näin sähköisissä viestimissä välitettiin ensimmäistä kertaa tietoa tästä uudesta ja oudosta lajista koko Suomen kansalle. Helsingin Sanomien ”Tapahtuu Tänään” palstalla olleen ilmoituksen houkutteli Vuosaareen noin 1000 katsojaa.Tapiolan Silkkiniityllä järjestettiin legendaarinen Syys Cup -turnaus myöhemmin syksyllä.

    Ensimmäiseen epäviralliseen SM-turnaukseen ilmoittautui mu­kaan kuusi joukkuetta viikonlopun kestäneeseen turnaukseen. Varusteet olivat jo kehittyneet siinä määrin, että kaikilla joukkueilla oli nappu­lakengät, jääkiekkokypärä ja hartiasuojat. Varus­teita lainailtiin osallistuneiden joukkueiden kes­ken. Kahden päivän aikana katsojiakin ilmaantui lähemmäs muutama tuhat. Aluelehdet sekä Seura-lehti kirjoittivat tur­nauksesta ja lajista artikkeleita. Munkka voitti Polin toisella kierroksella 22-0. Finaali pelattiin 13. lokakuuta ja vastassa oli East City Giants. Itä voitti täpärästi lännen 6-0.

    Myöhemmin syystalvella 1979 Suomen Amerik­kalaisen Jalkapallon Liitto ry rekisteröityy yhdistysrekisteriin.[/accordion-item]

    [accordion-item title=”1980-luku”]

    1980-luku

    Ensimmäinen virallinen SM-sarja pelattiin seitsemän pääkaupunkiseudun seuran kesken 1980. Tapiola Garden City Bonebreaker, Laajasalon Pukit ja Bruinspark Bruins lopettivat sarjan kesken. Poli, East City Giants, Munkka ja Roosters pelasivat sarjan kunniakkaasti loppuun. Kauden avausotteluun Helsingin Pallokentälle tuli 3000 maksanutta katsojaa.

     

    1981 laji levisi pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun mm. Jyväskylä Rangers osallistui SM-sarjaan.

     

    1982 SAJL järjesti Miami Dolphinsin hyökkäyksen tacklen Eric Laakson Suomeen. Suomalaiset sukujuuret omannut Laakso kiersi jokaisen SAJL:n seuran harjoituksissa. Eric kertoi näkemästään, että monissa joukkueissa on menty suoraan rakentamaan monimutkaisia kuvioita syrjäyttämällä perustavaa laatua olevien tekniikoiden harjoittelu. Seurojen määräksi kasvoi 13 ja sen myötä lisenssipelaajien määrä nousi 425 pelaajaan. 1982 pelattiin myös ensimmäinen Vaahteramalja ja perustettiin lajille Euroopan liitto. Länsi-Saksassa joukkueita oli tuohon aikaa ”jo” 41.

     

    1983 pelattiin myös jo ykkösdivisioona tasolla. Suomen maajoukkue matkusti lajin ensimmäisiin EM-kisoihin ja sijoittui hopealle. Suomalainen jenkkifutis oli siis kehittynyt neljässä vuodessa huikeasti.

     

    1984 laji laajeni A-juniorien sarjaan.

     

    1985 SAJL:ssa oli 1200 jäsentä ja 18 seuraa, ja se hyväksyttiin SVULin jäseneksi. SAJL aloitti kampanjan amerikkalaisten valmentajien välittämiseksi. Liittohallitus lähetti kyselyn valmentamisesta Suomessa kolmeensataan USA:laiseen high schooliin ja yliopistoon. 12 valmentajaa ilmoitti kiinnostuksena ja helmikuussa seuroilla oli valintatilaisuus, jonka tuloksena jokaiselle Vaahteraliigajoukkueelle tuli jenkkivalmentaja. EM-kisoissa Suomi voitti kultaa, kun Al Tambarellin ketterä ja nopea miehistö voitti finaalissa selvästi kookkaamman Italian. I-divisioonan voitti Jyväskylä Rangers, joka pudotti karsintaottelussa Turku Trojansin neljäksi kuukaudeksi divariin. Liigaa laajennettiin seuraavalla kaudella ja näin Trojans oli takaisin Vaahteraliigassa.

     

    1986 toiminta laajeni huikeasti. Seitsemän uutta seuraa ilmoittautui sarjoihin ja miesten sarjatasot laajenivat käsittämään myös II-divisioonan. Suomessa oli jo 40 amerikkalaista pelaajaa ja valmentajaa.

     

    1987 uusi vain kotimaisetsalliva pelinrakentajasääntö tuli voimaan Vaahteraliigassa. Pelinrakentajakiellon tulokset näkyivät ja kärkeen pääsi vain juoksemalla. EM-kotikisoissa Suomi oli helisemässä Saksan toimivaa heittohyökkäystä vastaan, mutta voitti pronssiottelussa Ison-Britannian. Suomessa pelasi kolmessa portaassa yli 1500 pelaajaa. Seuroja oli 25 ja joukkueita 33. Matti Lindholm teki nuoren jenkkifutismaan historiassa jotakin täysin käsittämätöntä ja oli mukana Minnesota Vikingsin harjoitusleirillä ja pre season -otteluissa.

     

    1988 Roosters voitti Eurobowlin finaalissa Amsterdam Crusadersin 35-14 ja Vaahteramaljassa Munkka Coltsin 23-21. Crystal Palacen kotistadionilla pelatussa eurobowlin finaalissa katsojia 7000 ja Vaahteramaljassa lähes 4000.

     

    1989 Neuvostoliittoon kuuluneeseessa Tallinnassa pelattiin Munkka Coltsin ja Hyvinlää Falconsin välinen ottelu, johon myytiin peräti 7300 lippua.1989 Vaahteramaljassa katsojia oli Pallokentän katsomoon mahtuneet 4500 silmäparia. Suomi sijoittui EM-kisoissa toiseksi, hävittyään finaalissa Isolle-Britannialle. Liittokokouksessa seurat päättivät sallia jälleen jenkkipelinrakentajat.

     

    1980-luvun mestarit

     

    1980 Poli, Espoo
    1981 Majs, Helsinki
    1982 Roosters, Helsinki (Ensimmäinen Vaahteramalja)
    1983 Roosters, Helsinki
    1984 East City Giants, Helsinki
    1985 TAFT, Vantaa
    1986 Roosters, Helsinki
    1987 Roosters, Helsinki
    1988 Roosters, Helsinki
    1989 Colts, Espoo
    [/accordion-item]

    [accordion-item title=”1990-luku”]

    1990-luku

     

    1990-luvun alussa lama ei vielä vaikuttanut lajin kasvuun. 1990 SAJL:ssä oli harrastajia jo 2045 lisenssin verran, joista puolet oli alle 19-vuotiaita. Naisia ja tyttöjä mukana cheerleader- ja lippupallotoiminnassa 350.

     

    1991 suomalainen jenkkifutis siirtyi TV-aikaan. Kolmoskanava aloitti lajin televisioinnin perjantaisin Tee Dee Show -ohjelmallaan toukokuun lopusta viikottain yhdeksän ohjelman voimin. TV- näkyvyyttä lisäsi myös ottelutarjonta kaapelikanava PTV:ssä, joka lähetti 80 minuutin jälkilähetyksiä maanantaisin yhteensä kymmenen kertaa. Olympia Stadionilla pelattiin ensimmäistä kertaa Vaahteramalja, jossa East City Giants aloitti oman valtakautensa voittamalla Roostersin 17-14. Samalla kirjautettiin Vaahteramaljojen katsojaennätys: lähes 9000 silmäparia.

     

    Jenkkifutiksen nousukiidon lopun alku

     

    Kun Suomi kärvisteli lamassa, lajissamme panostettiin suurilla pelimerkeillä Helsingissä 13.-19. elokuuta. 1991 järjesttyihin EM-kisoihin. Mestaruuden, joka esiteltiin koko kansalle Ylen kanavilla televisioiduissa kotikisoissa, piti nostaa jefu entistä kovempaan nousukiitoon.  Yleisesti pohdittiin ovatko seurat valmiita ottamaan vastaan ne nuorten innokkaiden massat, jotka EM-finaalin jälkeen treeneissä itseään seuroille tyrkyttävät. Loppuottelussa Suomi kohtasi Ison-Britannian häviten ottelun lopulta 3-14. 11000 katsojaa piti Olympia Stadionilla hyvää tunnelmaa yllä ja ottelut televisioitiin YLE:n toimesta.Suomelle ei tullut mestaruutta, eikä nuoriso rynnistänytkään jenkkifutisseurojen harjoituksiin. Sen sijaan suomalaiset pankit ajautuivat velkakriisiin ja siinä sivussa koko amerikkalaisen jalkapallon klusteri lajiliitto etunenässä. Glory Days-kausi päättyi, kun seurat rupesivat taistelemaan olemassaolostaan lajiliittonsa rinnalla. Lajin, liiton ja seurojen pelastusoperaatiot pitävät sisällään lukuisia sankaritarinoita, sekä surullisia epäonnistumisia. Joka tapauksessa seurojen sekä aikuis- ja juniori-ikäisten harrastajien määrä alkoi laman myötä laskea 1990-luvun alkuvuosien jälkeen, ja lähtivät nousuun vasta 1990-luvun lopulla.

     

    1992 Vaahteraliiga pelattiin ennätyspitkänä neljäntoista runkosarjakierroksen voimin. Urheilulehti tarjosi jenkkifutiksen ystäville paketin, jota muista tiedotusvälineistä ei saanut. Lehti seurasi toimittaja Petri Kaukiaisen johdolla Vaahteraliigaa ja alempia sarjatasoja tilastojen kera. Suomen 19-vuotiaiden nuorten maajoukkue voitti Euroopan mestaruuden ensimmäisissä nuorten EM-kisoissa.

     

    1993 PTV:n kaapelikanavalla katseli sunnuntai-iltaisin TeeDee Show:ta jopa 260 000 suomalaista. TV-näkyvyyttä toivat myös Gladiaattorit-sarjassa kilpailleet jenkkifutarit. EM-kisoista heinäkuun lopussa Italian Bergamossa tuli toinen EM-kulta. Loppuottelussa kukistui Italia 17-7. TAFTin järjestämään Grand Prix -lippupalloturnaukseen Vantaan Peltolassa osallistui 600 pelaajaa ja 28 joukkuetta. 25 vuotta pelinrakentajia NFL:ssä valmentanut Ken Meyer palkattiin nostamaan suomalaisten pelinrakentajien tasoa. Meyer toimi myös miesten maajoukkueen hyökkäyksenkoordinaattorina. Meyer veti muutaman intensiivisen teholeirin tulevaisuuden pelinrakentajille: Penkki, Malkamäki, Kivelä, Wikström, Nieminen, Niemi ja Sainio.

     

    1994 East City Giants  otti neljännen peräkkäisen mestaruuden, kun Turku Trojans kukistui sateisessa Vaahteramaljassa numeroin 24-7. Berliinissä järjestettiin lajin toiset nuorten EM-kisat. Saksa hyytyi Suomen puolustuksen puristuksessa 16-37. Yksi Suomen voitoikkaista hahmoista oli turnauksen MVP Petrus Penkki, joka heitti finaalissa kolme maalia.

     

    1995 Helsinki Roosters katkaisi Giantsin valtakauden ja voitti Vaahteramaljan XVI 36-14. Suomen maajoukkue saavutti jälleen Euroopanmestaruuden. Loppuottelussa Suomi puolusti mestaruuttaan voittamalla Italian 27-7.

     

    1996 SAJL:n toimintaan osallistui 28 eri seuraa. Uusia tulokkaita olivat Helsinki Wolverines, Joensuun Korpisoturit sekä Rangersin tuhkista noussut Jyväskylän Jaguaarit. Nuorten maajoukkue voitti EM-finaalissa Ruotsin 24-7. Helsinki Roosters voitti huikean jännittävässä ottelussa East City Giantsin Vaahteramalja XVII:ssä. Ottelu ratkesi 15 sekuntia ennen loppuvihellystä Roostersin keskushyökkääjä Timo Blomqvistin tehdessä option-pelin päätteeksi ratkaisumaalin. Loppulukemat Roostersille 23-22.

     

    1997 ns. Bosman-päätös vaikutti myös jenkkifutiksen siirtomarkkinoihin. Pelaajilla oli nyt vapaa siirto-oikeus. Italian Boltzanossa ratkaistiin heinäkuussa miesten EM-kisojen voittaja. Suomi jatkoi Ken Meyerin hyökkäyssysteemillä voittaen finaalissa Ruotsin 27-6. Petrus Penkki valittiin turnauksen MVP -pelaajaksi.

     

    1998 keväällä perustettiin jenkkifutiksen Maailman liitto IFAF. Naisten SM-sarjaan osallistui kuusi joukkuetta SM-finaalin voitti Jaguaarit 24-0 69érsia vastaan. Jenkkifutiskouluja pyöritettiin iltapäiväkerhojen muodossa Jyväskylässä, Vantaalla, Kouvolassa, Espoossa ja Savonlinnassa. Nuorten EM-kisoissa Suomi joutui luopumaan mestarin tittelistään, mutta pronssipelissä kaatui Venäjä 13-6. Elokuun alussa pelattiin vuoden kohokohta Japan Euro Bowl. Japanilaiset halusivat mitata omaa osaamistaan Euroopan parasta jenkkifutismaata vastaan Tokiossa. Ystävyysottelu maajoukkueitten välillä pelattiin NFL pre season -ottelu Green Bay Packers vs. Kansas City Chiefsin edeltävänä tapahtumana. Vikkelät ja taitavat japanilaiset juoksivat suomalaisilta jalat alta Tokyo Domella 39-7. Vaahteramalja oli matkata ensi kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Trojans oli voittamaton runkosarjassa ja oli ottelun ensimmäisen puoliskon niskan päällä johtaen puoliajalla 14-20. Roosters kuitenkin terästäytyi ja voitti ottelun lopulta selvästi 42-26.

     

    1999 liitto kamppaili yhä talousvaikeuksien kanssa ja lähetti niiden johdosta edustajakseen seurajoukkue Porvoo Butchersin IFAF:in ensimmäisiin MM-kisoihin. Butchers taisteli sisukkaasti, mutta hävisi kaikki kolme otteluaan. Suomalainen pelinrakentaja Vaahterajoukkueen avausmiehistössä ei ollut jenkkivahvistusten tultua kuvioihin voittanut mestaruutta. Petrus Penkki mursi taian voittamalla Roostersin riveissä VaahteramaljaXX:n. Loppuottelun numerot Turku Trojansia vastaan olivat 35-14. Spagettimaljassa kohtasivat Jyväskylän Jaguaarit ja Helsinki Wolverines. Ottelu päättyi numeroihin 44-14 Jaguaareille ja joukkue nousi Vaahteraliigaan.

     

    1990-luvun mestarit:

     

    1990 Roosters, Helsinki
    1991 East City Giants, Helsinki
    1992 East City Giants, Helsinki
    1993 East City Giants, Helsinki
    1994 East City Giants, Helsinki
    1995 Roosters, Helsinki
    1996 Roosters, Helsinki
    1997 Roosters, Helsinki
    1998 Roosters, Helsinki
    1999 Roosters, Helsinki [/accordion-item]
    [accordion-item title=”2000-luku”]

    2000-luku

     

    2000 Suomi kohtasi EM-välieräottelussa Englannin Velodromilla. Suomen pelinrakentajana pelasi Jarkko Nieminen, joka johti ottelun mallikkaasti 39-7 Suomelle. Elokuussa pelatussa EM-finaalissa Suomi kohtasi Saksan Hampurissa ja voitti neljännen perättäisen EM-mestaruutensa tiukan taistelun jälkeen lukemin 29-30. Roosters voitti Vaahteramaljassa pitkän hallitsijakautensa viimeisen perättäisen mestaruuden. Finaalissa kaatui Seinäjoki Crocodiles.

     

    2001 pelattiin jälleen Euroopan mestaruudesta. Loppuottelussa tuli vastaan Saksa. Viides perättäinen kulta jäi kuitenkin haaveeksi, kun Saksa voitti tasaisen ottelun 7-19 (7-12). Seinäjoki Crocodiles mursi vihdoin pääkaupunkiseudun Suomenmestaruustaian ja voitti Roostersin tasaisessa SM-finaalissa Velodromilla 15-13 (13-6)).Ratkaisevat pisteet teki Crocodilesin vaihdosta tullut linjapuolustaja Sami Sillgren, joka säkitti Petrus Penkin maalualueella kahden pisteen arvoisella safetylla ottelun neljännellä jaksolla.

     

    2002 muiden jenkkifutismaiden nousu alkoi näkyä suhteessa Suomen laman aikaisiin ja jälkeisiin vaikeuksiin, kun nuorten maajoukkue hävisi EM-karsintaottelussa Tsekille. Kotimainen jenkkifutis sai kuitenkin pitkästä aikaa TV-näkyvyyttä, kun Helsinki Wolverines näytti Vaahteraliigan kotiottelunsa helsinkiläisellä Moon TV-kaapelikanavalla. Roosters Suomen mestariksi voittamalla Vaahteramaljassa jälleen kerran Suomen Buffalo Billsin maineeseen päässeen Turku Trojansin.

     

    Kohti uutta ja tasaista nousua

     

    Suomi oli selättänyt laman jo vuosia sitten, mutta jenkkifutiksella meni itsensä keräilemisessä pidempi aika. Pohja lisenssimäärissä saavutettiin 1998, mutta seurojen nahkojenluonti ja selviytymistarinoiden tulos alkoivat näkyä konkreettisemmin vasta 2000-luvun alun jälkeen. Harrastajamäärät kasvoivat ja SAJL pystyi jo palkkaamaan Heikki Halttusen nuorisopäällikön tehtäviin.

     

    2003 SAJL:n I-tason lasten ja nuorten valmentajakurssit käynnistyivät ja aikuisjoukkueiden määrä oli jo sellainen, että miehet pelastivat jälleen kolmella eri sarjatasolla. 19-vuotiaiden maajoukkue kruunattiin Pohjoismaiden mestariksi. Vaahteraliigassa aloitettiin otteluiden säännöllinen tilastointi, jonka jälkeiset pelaajatilastot ovat saatavilla ja vertailtavissa nykyisiin. Trojans voi vihdoin Suome mestaruuden Turkuun. Petrus Penkin pelatessa Saksassa, oli Roostersin hyökkäys pitkäkti juoksupelien varassa. Trojansin Clinton Patterson löysi heitoillaan varsinkin Antti Palmroosin ja Trojans voitti mestaruuden tiukin 21-16 lukemin.

     

    2004 Suomi jäi 8:ksi nuorten EM-kisoissa Moskovassa. Roosters rynni jälleen Suomen mestariksi Petrus Penkin johdolla. SAJL juhlisti 25-vuotista taivaltaan mm. Ruotsi-maaottelulla ja Hall of Famen perustamisella, johon kelpuutetaan menneiden vuosien menestyneitä pelaajia, tuomareita ja toimihenkilöitä. Ensimmäiset viisi henkilöä HOF:iin valittua olivat: Juha-Mikko Hämäläinen, Matti Lindholm, Jari Närhi, Juha Pinomaa ja Ari Tuuli.

     

    2005  Suomen maajoukkue sijoittui kolmanneksi EM-kisoissa Ruotsin Malmössä. Pronssiottelussa Suomi voitti Iso-Britannian 34-12 (27 -6). Suomi jatkoi samalla katkeamatonta mitaliputkeaan. Michael Quarshie ja Klaus Alinen tekivät suomalaista urheiluhistoriaa allekirjoittamalla ammattilaissopimukset lajin kovimpaan ammattilaisliigaan NFL:n kansainvälisten pelaajien kehitysohjelmaan päässeet Quarshie Oakland Raidersiin ja Alinen Atlanta Falconsiin. Sopimus salli harjoitusotteluihin osallistumisen, mutta ei paikkaa joukkueen pelaavassa rosterissa. Vaahteramalja pelattiin hulppeissa puitteissa Finnair Stadionilla (nyk. Sonera Stadion) 1523 katsojan edessä. Voiton vei Porvoon Butchers, jonne Petrus Penkki siirtyi talvella.

     

    2006 SAJL käynnisti Pelinrakentaja Akatemian varmistaakseen uusien lupaavien pelinrakentajien kehittymisen. Kaksitoista ikäryhmiensä parasta pelinrakentajaa valittiin ryhmään, jota kouluttivat Kim Wikström ja Petrus Penkki. Suomi sijoittui seitsemänneksi nuorten EM-lopputurnauksessa Tukholmassa. Miehet voittivat MM-karsinnassa Venäjän. Vaahteramalja XXVII Porvoo Butchers uusi Suomen mestaruuden Finnair Stadiumilla lyömällä Helsinki Wolverinesin, jonka valmentaja Kari Leivoja nosti jumbokerhosta liigan kärkikastiin.

     

    2007 SAJL:n II- tason valmennuskurssit käynnistyivät ja historian ensimmäinen 16-vuotiaiden amerikkalaisen jalkapallon maajoukkueleiri käynnistyivät. Miehet hävisivät toisessa MM-karsintaottelussaan Ranskalle, joka eteni kisoihin. Iiro Luoto ja Seppo Evwaraye solmivat kauden mittaiset sopimukset amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliigaan NFL:ään. Luodon joukkue oli New York Jets, Evwarayen Minnesota Vikings. Sopimukset kuuluivat NFL:n kansainväliseen kehitysohjelmaan. Evwaraye käväisi yliopistouransa jälkeen myös Carolina Panthersin leirillä, mutta näytöt jäivät siellä pitkälti antamatta yliopistosta saadun vanhentuneen työlupakaavakkeen vuoksi. Porvoon Butchers vei jenkkifutiksen Suomen mestaruuden kolmannen kerran peräkkäin kukistettuaan Seinäjoen Crocodilesin Finnair Stadiumilla pelatussa tiukassa loppuottelussa 15-14. Petrus Penkki pelasi Roostersissa uransa viimeisen kauden. Nousijajoukkue Jaguaarit nappasi pronssia.

     

    2008 Suomi sijoittui heinäkuussa Sevillassa Espanjanssa seitsemänneksi nuorten EM-kisoissa. Sijoitusottelussa Suomi voitti Espanjan 39-21 (20-0). SAJL tuotti myös nuorisotoiminnan manuaalin sekä järjesti vuoden aikana kymmenen eri valmennuskurssia  Butchers voitti neljännen perättäisen Suomen mestaruutensa vasta jatkoajan jälkeen 47-41 (25-20) Roostersia vastaan. Peliajan umpeutuessa syntynyt Sami Mikkosen kolmen pisteen arvoinen potkumaali 28 jaardin päästä vei ottelun jatkoajalle, jossa Markus Haverinen juoksi porvoolaisille voittomaalin. Vuoteen 2008 sijoittuu myös Jaguaarien historian karmaisevin tappio, kun Roosters voitti tiukan välierän ottelun viime hetkillä. Jyväskyläläiset saivat näin jälleen pronssia.

     

    2009 SAJL täytti 30-vuotta kokosi historiastaan juhlajulkaisun. Vuoden kohokohtia olivat Vaahteramalja XXX ja juhlaristeily Ruotsi-ottelun yhteydessä. Vaahteramaljassa Porvoon Butchers venytti mestaruusputkensa viiteen. Juhlaottelussa porvoolaiset kukistivat helsinkiläiset selvästi 47-16.  Kolme porvoolaispelaajaa juoksi yli 100 jaardia: Brisco 181, Johnson 141 ja Markus Haverinen 120. Butchersin puolustuksen linja ja tukimiehet kiusasivat Roostersin pelinrakentajaa Robert Johnsonia koko illan.

     

    2000-luvun mestarit:

    2000 Roosters, Helsinki
    2001 Crocodiles, Seinäjoki
    2002 Roosters, Helsinki
    2003 Trojans, Turku
    2004 Roosters, Helsinki
    2005 Butchers, Porvoo
    2006 Butchers, Porvoo
    2007 Butchers, Porvoo
    2008 Butchers, Porvoo
    2009 Butchers, Porvoo
    [/accordion-item]
    [accordion-item title=”2010-luku”]

    2010-luku

    2010 Suomen maajoukkueen EM-mitaliputki katkesi. Suomi pystyi pelaamaan tasapäisesti puolet otteluista Itävaltaa ja Saksaa vastaan, mutta joukkueen kohtaloksi tuli sijoitusottelun Britanniaa vastaan, jonka Suomi voitti. Lienee Suomen onni, ettei kisoja pelattu Petrus Penkin uran lopettamisen ja vuoden 2010 välissä. TAFT:n Miro Kadmiryllä oli ollut aikaa kehittyä Penkin saappaiden täyttäjiksi ja Suomi säilyi A-sarjassa Iso-Britannia voittonsa ansiosta. Vaahteraliigassa Butchers juhli vielä kerran ennen dynastiansa päättymistä ja kaatoi finaalissa Crocodilesin 30-17.

    2011 SAJL:n seurojen määräksi oli kasvanut 32 ja lisenssipelaajien määrä oli elpynyt 1900:aan, joka oli yli kaksinkertainen määrä 1998 vuoden pohjalukemaan verrattuna. Suomen nuorten maajoukkue hävisi EM-karsinnassa Tanskaa vastaan 20-14. Vaahteramaljassa Wolverines sysäsi Porvoon pois vallankahvasta voittamalla Seinäjoen 27-30. Wolverines hallitsi selvästi ottelun avausjaksoa, mutta Crocodiles kiri ottelun tiukaksi toisella puoliajalla.

    2012 lopussa lisenssipelaajien määrä oli 2216 kpl ja kasvua edellisvuodesta oli 17,68%. Vaahteramaljaa seurasi 2552 katsojaa. 2011 kyntänyt Roosters nousi Robert Johnsonin paluun myötä uudelleen liigan kärkipäähän, ja teki voittomaalin paikallisvastustaja Wolverinesia vastaan pelin viime sekunneilla.

    2013  lisenssipelaajien määrä kasvoi 7,8 prosenttia ja kipusi 2437 kappaleeseen. Vantaalla järjestetyissä naisten MM-kisoissa Suomi pokkasi pronssia. Kisojen kokonaiskatsojamääräksi kirjattiin  3685 lipunostannutta. Myös miesten sarjojen loppuottelut vetivät mukavasti väkeä lehtereille. Vaahteramaljan katsojamäärä 2456, ykkösdivisioonan loppuottelu Spagettimaljan 1207 ja kakkosdivisioonan loppuottelu Rautamaljan ilmiömäinen yli 1400 silmäparia. Vaahteramaljassa Roosters uusi mestaruutensa Wolverinesia vastaan.

    2014 lisenssipelaajien määrä kasvoi 11,4 prosenttia ja oli lokakuun lopussa 2849. Kesän EM-kisoissa Suomi taisteli itsensä pronssiotteluun. Hyökkäyksen avainpelaaja oli keskushyökkääjä Veikka Lehtonen, joka kantoi palloa komeasti. Pronssiottelussa Ranskan laitahyökkääjät olivat liian ketteriä Suomen takakentälle ja Suomen oli tyytyminen neljänteen sijaan. Vaahteramaljassa Roosters kaatoi nousijajoukkue Turku Trojansin 21-7 yli kolmentuhannen katsojan edessä. Mahtaviin katsojalukuihin päästiin myös 1.divisioonan loppuottelussa, jossa nousijajoukkue Royals kaatoi Hyvinkää Falconsin yli kahdentuhannen katsojan edessä. Hämeenlinnassa pelattu kakkosdivisioonan finaalikin veti lehtereille 698 katsojaa.

    [/accordion-item]
    [/accordion]