Seura

Yleistä

  • Yleistä

    Tehtävä

    Tehtävä

    Urheilukaupunki Jyväskylää ja Keski-Suomen maakuntaa edustava Jyväskylän seudun Jaguaarit on amerikkalaisen jalkapallon ja käsipallon erikoisseura, jonka tehtävä on tarjota mahdollisuus harrastaa kunto- ja terveysliikuntaa sekä kilpa- ja huippu-urheilua erilaisista lähtökohdista tuleville ihmisille heidän edellytystensä ja tarpeidensa mukaisesti.

    Amerikkalainen jalkapallo eroaa monesta muusta pallopelistä siinä, että se sopii hyvin kaikille ruumiinrakenteesta riippumatta. Amerikkalaisen jalkapallon voi myös aloittaa verrattaen myöhäisellä iällä moneen muuhun lajiin nähden. Yksi seuran tärkeimmistä tehtävistä liikunnan ja urheilun kentällä onkin tarjota sosiaalinen urheilun ja liikunnan muoto niille, jotka eivät ole paikkaansa muiden lajien parista löytäneet ja ehkäistä näin liikunnasta luopumista ja syrjäytymistä.

     

    jjRuns U11junnut pume

    Arvopohja

    Clip art illustration of a Cartoon Jaguar Running
    Jere Jaguaari on Jaguaarien Reilun Pelin lähettiläs!

    Arvopohja

    Jaguaarien arvopohjan perustana toimii ajatus perheestä, joka pitää huolen jäsenistään ja johon kaikki ovat tervetulleita omana itsenään. Urheiluun Jaguaari suhtautuu intohimoisesti. Jaguaari ei tyydy mukavuuksiin vaan harjoittelee ja pelaa kuin peto. Vaikka Jaguaarit pelaavat fyysistä ja kovaa peliä, he kunnioittavat, arvostavat ja noudattavat Reilun Pelin periaatteita ja yhteisiä pelisääntöjä.

    Jaguaarit on perhe!

    • Perheeseen olet aina tervetullut ja jossa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet.
    • Perhe pitää yhtä niin kentällä, kuin myös sen ulkopuolella.
    • Perheelle osallistuminen ja yhdessä tekeminen on tärkeää.
    • Perheessä jokainen uskaltaa yrittää ja oppia myös virheiden kautta.
    • Perheelle nuorten Jaguaarien kehitys ja kehittyminen paitsi hyviksi pelaajiksi, myös yhteistyötä tekeviksi vastuunkantajiksi on äärimmäisen tärkeää.
    • Perheiden viihtyminen seuran tapahtumissa on tärkeää.

     

    perhe
    Jaguaarien arvopohjan perustana toimii ajatus perheestä, johon kaikki ovat tervetulleita omana itsenään. Perhe pitää yhtä niin kentällä kuin sen ulkopuolella!

     

    lunta
    Peto ei tyydy mukavuuksiin vaan juoksee vaikka syvässä umpihangessa kehittyäkseen ja ylittääkseen itsensä.

    Jaguaarit harjoittelee ja pelaa kuin peto!

    • Jaguaari harjoittelee kuin peto ollakseen nopeampi, vahvempi ja monipuolisempi.
    • Jaguaarien luonteen vahvuus ja sisu kumpuavat myös Keski-Suomen maastosta ja luonnosta. Peto ei tyydy mukavuuksiin vaan juoksee lajitoveriensa kanssa suu vuoroin hymyssä ja irvistyksessä vaikka Keski-Suomen männikkömetsissä, jylhillä Harjun rinteillä tai syvässä umpihangessa kehittyäkseen ja ylittääkseen itsensä.
    • Kentällä Jaguaari on aina valmis ja taistelee kuin peto.
    • Fyysisestä pelistä huolimatta peto pitää päänsä viileänä kentällä. Se iskee kuin tuulen puuska Kuokkalan sillan yllä. Voimakkaasti ja viileästi.
    • Jaguaari ei pelkää vastustajaa tai omia virheitä, vaan uskaltaa tehdä nopeita päätöksiä ja ratkaisuja.

     

    opettaa
    Jaguaarit ja amerikkalainen jalkapallo opettavat myös urheilun ulkopuolisessa elämässä hyödyllisiä valmiuksia.

    REILU PELI!

    Lisäksi Jaguaarien toimintaa ohjaa Reilun Pelin periaatteet. Reilun pelin lähettiläänä seurassamme toimii Jere Jaguaari.

    Amerikkalainen jalkapallo opettaa meitä

    • Kohtaamaan haasteita ja voittamaan itsemme
    • Kunnioittamaan yhteistä tekemistä ja muita ihmisiä
    • Parantamaan sosiaalisia taitoja ja yhteistyötä
    • Toimimaan täsmällisemmin
    • Sitoutumaan
    • Johtamaan

    Pelillinen identiteetti

    Identiteetti

    Kansan kielellä Lajitermein
    Vaikka Jaguaari on yksi suurimpia kissapetoja ja pystyy tarvittaessa myös vahvaan juoksuun, perustuu Jaguaarien pelillinen identiteetti heittopeliin, nopeuteen sekä Suomen Ateenan älyyn ja oveluuteen. Jaguaarit on menestynyt parhaiten neljän laitahyökkääjän Spread- ja Trips-muodostelmin. Pelitapaa on ajettu sisään junioriohjelmassa nuorista ikäryhmistä lähtien myös niinä kausina, kun edustusjoukkue on pelannut juoksuvoittoisempaa peliä.
    Puolustusasemissakin Jaguaari hyökkää usein saalistamaan, eikä jää odottamaan, mitä vastustaja tekee.Mitä ikinä Jaguaari tekeekään, se tekee sen täysillä, eikä pelkää epäonnistuvansa. Se ei kuitenkaan ole typerä, vaan oppii virheistään ja kehittyy paremmaksi.  Vaikka puolustuksen frontit ovat kausien välilllä vaihtuneet, Jaguaarien puolustus on aina blitsannut voimakkaasti pelinrakentajia vastaan.Räväkkää pelitapaa ei ole mahdollista toteuttaa, jos tukimiehet ja takakenttä eivät luota itseensä ja kykyihinsä.Jokaista downia ja palloa ei ole välttämättä mahdollista voittaa, mutta vastustajan onnistumiset voidaan minimoida oppimalla virheistä ja luottamalla omiin kykyihin niistä huolimatta. 
    Jaguaari pyrkii monipuolisuuteen ja on tarvittaessa valmis loikkaamaan kissapedon lailla moneen eri rooliin. Jaguaarien junioriohjelmassa on aina pyritty siihen, että pelaaja oppii peliä monipuolisesti eri pelipaikoilta.Näin pelaajat ovat valmiita hyppäämään kehiin ja antamaan lepoaikaa joukkuekavereilleen silloinkin, kun joukkue pelaa kapealla miehistöllä.
    Periksiantamaton ja sitkeä Jaguaari pelaa aina loppuun asti, vaikka tilanne tai ottelu näyttäisi jo olevan ratkennut.  Jaguaarit taistelee downin loppuun asti. Pelin kesken jättäminen saattaa pahimmillaan johtaa omaan tai joukkuetoverin loukkaantumiseen.Myös ottelut Jaguaarit pelaa loppuun asti, vaikka peli olisi jo ratkennut. Johtoasemassa Jaguaarit ei nöyryytä vastustajaa vaan antaa peliaikaa ja vastuuta nuoremmille pelaajille.Tappioasemassa Jaguaarit purevat hammasta ja taistelevat loppuun asti. Jaguaari ei myy ylpeyttään ja saattaa parhaimmassa tapauksessa kiriä vielä voittoon vastustajan ohi.
    22
    Puolustusasemissakin Jaguaari hyökkää usein saalistamaan, eikä jää odottamaan vastustajan aloitetta.
    10
    Hyökkäyksen identiteetti perustuu heittopeliin, nopeuteen sekä Suomen Ateenan älyyn ja oveluuteen.

    Värimme

    Valkoinen – Hopea- Musta!

    VALKOINEN:

    Keski-Suomen hankien valkoinen hohto kuvastaa hyvin Jaguaarin voimaa, energiaa ja raikkautta. Valkoinen symboloi reilun ja puhtaan urheilun periaatteita. Jaguaari toimii rehellisesti, pitää lupauksensa ja hänen sanaansa tulee voida luottaa, kuin musteeseen valkoisella paperilla.

    HOPEA:

    Kultaakin kovempi hopea kuvastaa Jaguaarien lujuutta sekä arvostusta ja ylpeyttä omaa tekemistä kohtaan. Arvostus ja ylpeys ovat Jaguaareille eri asia, kuin ylimielisyys ja omakehu. Hopea on myös Jyväskylän vaakunasta tuttu väri ja yhteistyön symboli, joka kuvastaa Jaguaarien yhdessätekemisen henkeä ja halukkuutta yhteistyöhön. Kentällä Jaguaarien mieli on valpas ja kirkas, kuin joukkueen hopeisten kypärien kimallus auringonpaisteessa.

    MUSTA:

    Musta on nuorekasta Jyväskylää edustavalle Jaguaarille ominainen urbaani väri. Se tuo esille pedon ominaisuudet ja Jaguaarien agressiivisen peli-ilmeen. Musta kuvastaa myös periksiantamattomuutta ja kykyä jatkaa eteen päin mustelmista ja vastustajan estelyistä huolimatta.

    ORANSSI:

    Viestinnässään Jaguaarit käyttää myös oranssia, joka kerää katseet itseensä. Oranssi symboloi Jaguaarin rinnassa palavaa tahtoa sekä rakkautta omaa lajia ja perhettä kohtaan.

    Kuva: Jari Turunen
    Kuva: Jari Turunen

Jäsenyys

Jaguaarien toimintavuoden 2016-2017 jäsenmaksun suuruus on 50 euroa. Jäsenmaksun maksaminen oikeuttaa sinut äänestämään seuran kokouksissa. Lisäksi pääset edustusjoukkueen otteluihin sisään ilmaiseksi ja saat muitakin jäsenetuja.

Jaguaarien kannattajäsenyysmaksun suuruus on 30 euroa. Kannattajajäsenenä et voi äänestää seuran kokouksissa, mutta olet oikeutettu muuten samoihin etuihin, kuin jäsenetkin.

Yhteystiedot ja kentät

  • Yhteystiedot ja kentät

    YHTEYSTIEDOT PÄIVITETTY 21.1.2018

    Seura

    Laskutusosoite:

    Laskut ensisijaisesti spostilla: vertti.roininen@gmail.com

    Jyväskylän seudun Jaguaarit Ry /
    Mikko Punkari
    Soidintie 6 B 2
    40630 Jyväskylä

    Tilinumero:

    Miehet

    FI23 4600 2220 0071 00

    Juniorit

    FI31 4600 0010 5033 20

    Käsipalllo

    FI65 4600 0010 6082 44

    Y-tunnus:

    1089968-9

    Rekisteritunnus:

    165.033

     

    Yhteyshenkilöt

    Puheenjohtaja, yhteistyösopimukset, tiedottaja:

    • Mikko Punkari mikko.o.punkari@gmail.com 041 437 8672

    Rahastonhoitaja

    • Vertti Roininen vertti.roininen@gmail.com

    Nuorisopäällikkö

    • Kalle Lahtinen kaapo.lahtinen (at) gmail.com 0405119976

    Seuran varusteet ja seura-asut

    • Tatu Tuominen tuominen87 (at) gmail.com

    Edustus:

    Päävalmentaja: Toni Bärlund – toni.barlund@hotmail.com
    Sopimukset, media ym.: Mikko Punkari mikko.o.punkari@gmail.com 041 437 8672

    Pirates:

    Mikko Punkari mikko.o.punkari@gmail.com 041 437 8672

    Juniorit:

    Juniorivalmentajien yhteystiedot joukkueittain

    Kentät

    Viitaniemen liikuntapuisto, eli Nisulan monttu 

     

    Palokan liikuntapuisto

    Kumppaniksi?

    Tule mukaan kumppaniksi!

    Lue lisää sponsorointivaihtoehdoista Kumppanille-sivulta ja ota rohkeasti yhteyttä!

    • Mikko Punkari mikko.o.punkari@gmail.com 041 437 8672

     

    Sähköpostilistat

    Sähköpostilistat (Liittyminen vaatii listan valvojan hyväksynnän):

    C-nuoret – jaguaarit-c ( at ) googlegroups.com

    D-nuoret – jaguaarit-d ( at ) googlegroups.com

    Hallitus – jaguaarithallitus ( at ) googlegroups.com

     

     

     

Kalenteri

Historia

  • Historia

    1996-1999
    1996-1999: Divareista kohti Vaahteraliigaa

    [accordion]
    [accordion-item title=”1996″]Vaikkakin Jyväskylässä on pelattu jenkkifutista ennenkin (Jyväskylä Rangers) Jaguaarit aloittivat kaudella 1996 uutena joukkueena lajin alimmalta sarjatasolta eli II divisioonasta. Nousu I divariin tapahtui jo samalla kaudella.[/accordion-item]

    [accordion-item title=”1997″]Vuonna 1997 joukkue hankki amerikkalaisen Anthony De Carvalhon vastaamaan hyökkäyksestä. Loppuvuodesta 1997 asetettiin päävalmentaja coach D:n johdolla seurassa selkeä tavoite harjoitteluun ja asennepuolella haluttiin saavuttaa yhtenäinen ja tiukasti töitä tekevä joukkue.
    [/accordion-item]

    [accordion-item title=”1998″]Kauden 1998 Jaguaariryhmä oli nuori, voitonhaluinen ja ennen muuta urheilullinen joukkue joka saavutti kolmannen sijan suhteellisen pienellä (18-20hlö) miehistöllä.
    [/accordion-item]
    [accordion-item title=”1999″]Kausi 1999 oli ns. perfect season, eli 10 ottelua 10 voittoa sekä I divisioonan voitto, että nousu vaahteraliigaan. Ensimmäistä kertaa Jaguaarit palkkasivat Amerikkalaisia pelaajia (FB, FS) ja he auttoivatkin joukkuetta niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Joukkueen taipumattomuudesta kertoo se, että poikkeuksetta kaikki kauden tiukemmat ottelut ratkaistiin toisella puoliajalla, tarkemmin viimeisellä neljänneksellä.
    [/accordion-item]
    [/accordion]

    2000-2005

    2000-2005: Ups and downs

    [accordion]

    [accordion-item title=”2000″]

    Vaahteraliigassa toi lisäväriä kaikilla osa-alueilla Jyväskylän jenkkifutikseen. Keväällä tuli kuitenkin pieni takaisku, sillä Coach D jätti joukkueen henkilökohtaisiin syihin vedoten. Päävalmentajan paikan otti kokenut pelaaja sekä valmentaja Veli-Matti Kallislahti. Jaguaareista tuli heti ensimmäisellä vaahteraliigakaudellaan Jyväskylän tähän asti menestynein joukkue, voitettuaan mm. 4 ensimmäistä otteluaan. Lopullinen sijoitus oli 4. joka ylitti kaikkien odotukset. Myös naisten ja junioreiden saralla tuli menestystä.

    Naiset voittivat kolmannen mestaruutensa peräkkäin ja 8 vuoden tauon jälkeen saatiin myös junnumitaleja Jyväskylään, kun A-juniorit saivat pronssia ja B-juniorit hopeaa. Kaudella 2000 oli Jaguaarien joukkueiden määrä tähän asti suurin: miehet, naiset, A,B,C ja D juniorit sekä Cheerleaderit.

    [/accordion-item]
    [accordion-item title=”2001″]

    Kausi 2001 ei mennyt edustusjoukkueella niinkuin oli suunniteltu. 7. sija ja playoffeista ulos jäänti ei tyydyttänyt joukkuetta ollenkaan. Suurin syy kohtalaisen vaisuun menestykseen oli runsaat loukkaantumiset jo ennen kauden alkua ja varsinkin sen aikana. ensimmäisen neljän ottelun jälkeen koko kauden loppuun asti loukkaantuneita oli mm. Janne Kilpua, Teemu Löllö, Aki Ollenberg ja jenkkivahvistus Thomas Pardikes. Voi luottavaisena väittää että pelikunnossa olleena Pardikes yksin olisi voinut kääntää loppukauden kaksi tiukinta ottelua toisinpäin, sillä mies oli vahvistus parhaasta päästä. Hän mm. keräsi joukkueesta kirkkaasti eniten taklauksia koko kaudella, vaikka pelasi vain kolmessa kahdeksasta ottelusta.

    Kaudella 2001 naiset eivät hävinneet otteluakaan eivätkä päästäneet pisteen pistettä ennen finaalia. Ensimmäinen tappio muutamaan vuoteen tulikin sitten pahimpaan paikkaan ja Golden Spirit vei mestaruuden mukanaan.

    Junioritoiminnassa oli kaudella 2001 mukana A- B- ja C-juniorit. A-juniorit raivasivat tiensä finaaliin mutta tälläkertaa tuloksena hopeaa. Viime vuotinen mitali kuitenkin kirkastui. B-juniorit kirkastivat myös edellisvuoden mitaliaan eli tuloksenamestaruus. C-juniorit osallistuivat kahteen turnaukseen joista tuloksena 3 voittoa ja 2 tappiota.

    [/accordion-item]
    [accordion-item title=”2002″]

    Kausi 2002 oli kokonaisuutena valtava menestys, siitä kertoo myös SAJL:n valinta vuoden seuraksi. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli edustusjoukkueen lopputulos, eli pronssimitalit jäivät potkumaalin päähän Seinäjokelaisia vastaan. sikäli hyvän kauden että lopputulos oli neljäs, mutta hampaankoloon jäi todellakin paljon. Jaguaarien tähän asti parhaat ulkomaanavut, Christian Batcheller ja Anthony Williams sekä suomalaisstatuksella pelannut Paul Luoma tekivät kentällä mitä halusivat. Playoffien ensimmäisellä kierroksella ottelussa Porvoota vastaan Batcheller loukkaantui ottelun loppupuolella, eikä pystynyt pelaamaan Roostersia eikä Seinäjokea vastaan. Williams puolestaan loukkaantui Roosters pelissä, joten Pronssiottelu pelattiin suomalaisvoimin. Ei ole edes jossittelua sanoa että pelikuntoisena akseli Batcheller-Williams olisi tehnyt vähintään sen yhden mitaleihin tarvittavan TD:n. Pelin luonne on kuitenkin mikä on, ja kauteen 2003 lähdetään yhtä oppituntia viisaampana: yhden tai kahden pelaajan varaan ei voi koko kautta laskea. Talven aikana Jaguaareihin on otettu käyttöön kuuden hengen valmennustiimi ja harjoituksia tehostamalla pyritään nostamaan koko joukkueen tasoa entisestään.

    Muut osa-alueet menivätkin sitten täydellisesti nappiin: Naiset voittivat vuoden tauon jälkeen mestaruuden, A-nuoret voittivat oman sarjansa puhtaalla pelillä niinkuin tekivät myös B-juniorit.

    [/accordion-item]
    [accordion-item title=”2003″]

    Esko  Myllymäki palautti 100 jaardin aloituspotkun Roostersia vastaan 26.7.2003
    Esko Myllymäki palautti 100 jaardin aloituspotkun Roostersia vastaan 26.7.2003

    Kaudella 2003 edustusjoukkeen menestys ja taso oli kauden 2001 luokkaa. Loukkaantumiset kaudella, ja jo ennen sitä kutistivat rosterin kokoa 20-25 pelaajaan/ottelu, ja se ei pääsarjatasolla riitä. Talouden kuntoon saaminen oli toinen vaikea asia joka vaikutti mm. siihen että yhtään amerikkalaista pelaajaa ei tuotu. Valmennusryhmään tuli leveyttä ensimäisen kerran kuuteen vuoteen: Vesa Peltola päävalmentajana, Aki Ollenberg hyökkäyksen ja Tommi Korteikko puolustuksen puolelle sekä Jouni Saukko linjavalmentajaksi.

    Tosin loukkaantumiset pakottivat mm. Korteikon pukemaan vielä pelivarusteet niskaan ja pikakomennuksella pelinrakentajan paikalle. Kaikesta huolimatta saldona sentään 2 voittettua ottelua ja toiseksi viimeinen sija sarjataulukossa.

    Naisten joukkue koki suuren murroskauden pelaajamateriaalin suhteen. Uusia pelaajia oli joukkueessa enemmän kuin kokeneita, mutta joukkue ylsi silti pronssimitaleille. Juniorit saavuttivat jotakin ainutlaatuista lajin historiassa: sekä A että B junnut uusivat edelliskauden mestaruutensa häviämättä otteluakaan kummallakaan kaudella.

    [/accordion-item]
    [accordion-item title=”2004″]

    Jabari Johnson oli  Jaguaareille erinomainen vahvistus.
    Jabari Johnson oli Jaguaareille erinomainen vahvistus.

    Edustusjoukkue koki kovia pelaaja menetyksiä kun Kalle DaSilva Goncalves teki sopimuksen Vaahteraliigaan nousseen Lappeenrannan Rajaritareiden kanssa ja Mika Juutinen päätti pitää välivuoden. Alkukaudesta oli päätetty, ettei yhtään jenkki pelaajaa tuotaisi pelaamaan säästö syihin vedoten. Mutta jo kauden kolmanteen peliin, kahden edellisen tappion jälkeen oli saatu hommattua Jabari Johnson joka osoittautuikin kauden edetessä oivalliseksi hankinnaksi. Tästä todisteena ovat 10 TD:tä kahdeksassa pelissä. Kauden saavutukseksi jäi kaksi voittoa ja kahdeksan tapiota jolla irtosi kuudes sija Vaahteraliigassa. Jaguaareihin liityi myös toinen amerikan apu. BJ Jensen tuli mukaan kuviohin ja toi syvyyttä rosteriin sekä juniori valmennukseen.

    Viime kauden juniorimenestys oli historiaa, vaikkakin A-nuoret saivatkin hopeaa, ei tuntunut kultavuosien jälkeen samalta. B-nuoret taas pelasivat 1-divisioonassa, koska SM-sarja pelattiin ensimäistä kertaa 11 miehellä, eikä Jaguaarilaumassa ollut tarpeeksi pelimiehiä siihen. B-nuoret jäivät divarissakin toiseksi viimeiselle sijalle. C-nuorten kausi oli ylä ja alamäkeä varma mitalli jäi kuitenkin saamatta, koska juniorit eivät pystyneet osallistumaan kauden päätös turnaukseen. Jyväskylässä järjestettiin myös koululippupallo turnaus jonka toiseksi tullu Viitaniemen ylä-aste päätyikin voittamaan Suomen mestaruuden ja pääsi edustamaan maatamme Saksassa pelattaviin MM-kilpailuihin.

    Naiset päättivät hakea vauhtia 1-divisioonasta uusien pelaajien vuoksi. Tuloksena oli divisioonan toinen sija ja vain yksi tappio suhteellisen kokemattomalla joukkueella. Joukkueeseen tuli hyviä uusia pelaajia joista voisi mainita Hanna Pellisen, joka tulokas kaudellaan pääsi divisioonan all-stars joukkueeseen

    [/accordion-item]

    [accordion-item title=”2005″]

    Kausi 2005 oli päätetty menestyä urheilullisesti taloudellisella riskillä. Vesa Peltonen siirtyi valmentajan pestistä seuran puheenjohtajaksi ja valmentajaksi palkattiin Ruotsin 1-divisioonassa menestynyt Ronald Dilks, joka toi mukanaan Ruotsista Gibril Joben vahvistamaan joukkueen juoksuvoimaa. Tämän lisäksi pelinrankentajan paikalle saatiin amerikasta Mike Nagy joka myös oli valmentaja Dilksin vanhoja tuttuja. Jaguaarivahvuuteen palasivat myös Aki Ollenberg ja Timo Rantalainen joka oli ollut edellisen vuoden rugbyn parissa maajoukkuetasolla saakka.

    Timo Rantalainen pallonkantopuuhissa.
    Timo Rantalainen pallonkantopuuhissa.

    Lähtijöiden puolella oli myös vilkasta kun Reo Landen sekä Aku-Matti Leskinen päättivät vaihtaa seuraa. Mikko Lyyra taas pääti pistää kypärän naulaan monien loukkaantumistan vuoksi. Kausi lähtikin lupaavasti liikkeelle kun Jaguaarit voittivat uuden Vaahteraliiga tulokkaan Rauma Sea City Stormin 14-0. Tämän jälkeen sitten ei tullutkaan muita kuin tappiota. Joukkueen kokemattomuus eteenkin linja pelaamisessa näkyivät. Joben yllättävä lähtö takaisin Ruotsiin ja Nagyn loukkaantuminen kauden puoli välissä olivat myös osa syytä joukkueen kehnoon menestymiseen. Valmentaja Dilksin peluuttamis- ja harjoitusmetoodit olivat joillekin liikaa joten loppu kaudesta pelaajia ei ollut enää jäljellä kuin 15-20 pelajaa.

    Kauden onnistujiin voidaan luetella Tuukka Hämäläinen joka loisti varsinkin loppukaudesta hyökkäyksessä ja puollustuksessa, sekä Sami Mäkinen joka sai ottaa vastuulleen loppukaudesta sentterin hommat, vaikka ei koko oikein meinnannutkaan riittää. Molemmat olivat tämän lisäksi pelanneet A-juniori kauden joten kausi oli pitkä ja kivinen. Yksi voitto ja yhdeksän tappiota ja sijoituksena viimeinen sija sekä havitty tason mittaus ottelu GS Demonsseja vastaan olivat selkeä merkki siitä, että vauhtia oli haettava alemalta tasolta. Lisäksi seuran taloudelliset tappiot eivät auttaneet tilannetta sen enempää. Kauden päätteeksi seura ei edes hakenut liigalisenssiä vaan luopui sarjapaikasta ja tiputtautui 1-divisioonaan.

    Juniori puolella A-nuoret olivat asettaneet ainoastaan mestaruuden, mutta kirvelevä tappio Helsingin Roostersseille finaalissa toi jälleen kerran hopeaa. B-nuoret pelasivat jälleen 1-divisioonassa joka oli neljän joukkueen tynkäsarja. Tuloksen oli toinen sija ja yksi luovutettu ottelu.

    Naiset olivat palanneet takaisin SM-sarjaan josta irtosi pronssia. Naisten kausi oli myös täynnä ylämäkeä joukkueen sisäisien ongelmien takia.

    [/accordion-item]

    [/accordion]

    2006

    2006: Jälleenrakennuksen startti

    Kausi 2006 oli uudelleen organisoinnin kausi. Edellisen vuoden heikko menestys taloudellisesti kuin pelillisesti oli nollattava ja lähdettävä uusin voimin hakemaan menestystä. Kauden päätavoitteeksi asetettiin seuran vaahteraliiga kelpoiseksi saattaminen. Tavoite oli kova mutta siinä onnistuttiin. Pelaaja rintamalla oli vilkasta jälleen kerran. Vanhoja pelaajia tuli joukkueen avuksi kuten Jukka Pääkkönen ja Henry Ojansivu joista kumpikin osoitti kokemuksellaan tietä muuten nuorehkolle joukolle.

    Paavo Teittinen nousi divarista maajoukkuerinkiin
    Paavo Teittinen nousi divarista maajoukkuerinkiin

    Osa edelliskauden vahvuudesta siirtyi muille paikkakunnille joissa pelattiin vaahteraliigaa. Nimet kuten Tuukat Pernu ja Hämäläinen olivat lähtijöiden joukossa. Petolaumassa aloitti myös paljon uusiakin kasvoja sekä jotkut juniorit taistelivat tosissaan edustuksen peli paikoista. Ehkä parhaiten juniori ikäisistä paikkansa lunasti ”Super”-Paavo Teittinen joka sai kutsun miesten maajoukkueleirille saakka. Tulokkaista loisti myös Antti Yläjärvi, joka oli koko kauden hyökkäyksen aloittava guardi. Kokeneempia onnistujia olivat mm. joukkueen MVP-palkinnon sai ansaitusti Jussi Lindqvist, joka oli lähes pysäyttämätön pallonkantaja. Vuoden hyökkääjä-palkinto meni Jaakko Rautalahdelle joka oli vastaavanlainen ilmiö heittohyökkäyksessä. Vuoden puolustaja taas oli Lari-Pekka Martikainen joka saalisti petolaumasta eniten taklauksia. Vuoden linjamies-pystin pokkasi Jukka Pääkkönen joka oli koko divisioonan kovimpia linjapelaajia. Valmennusvastuun otti seuran puheenjohtaja Risto Laaksonen jonka metodit olivat hyvät. Kuten tilastot osoittavat. Joukkue opetteli talvella perusasiat uusiksi ja se näkyi kesällä kentällä.

    Kausi oli pelillisesti lähes täydellinen menestys. Yhdeksän voittoa sekä 375 tehtyä pistettä joka muuten oli 105 pistettä enemmän kuin seuraavalla joukkueella ovat vain pari tilastoa joissa Jaguaarit hallitsivat kauden 2006 1-divisioonaa. Ainoan tahran Jaguaarien kauteen toi Varkaus Steelers joka maajoukkue tauon jälkeen onnistui voittamaan petolauman kotikentällään Säynätsalossa. Välierissä vastaan asettui ensimmäisellä ja viimeisellä kierroksella vastustajana ollut Tampere Saints joka oli lähes vastaan tulija kun Jaguaarit voittivat lukemin 50 – 8. Petolauma oli jälleen kerran Spagettimaljan kupeessa kiinni. Edellisen kerran näin oli käynyt seitsemän vuotta sitten. Vastaan asettui edellisten vuosien hallitnut Golden Spirit Demons Helsingistä. Ottelu oli jännittävä lähes loppuun saakka ja Jaguaarit onnistuivat kaatamaan demonit lukemin 27 – 16 (0 – 7). Pelilliset puitteet siis Vaahteraliigaan oli saavutettu.

    Spagettimalja 2006
    Spagettimalja 2006

    A-junioreiden kausi oli pettymys. Kuudes sija runkosarjassa oli huonoin sitten 1999 vuoden jolloin Jaguaarien juniorit pelasivat a-nuorissa ensimmäistä kertaa. Kausi alkoi kylläkin kahdella voitolla mutta päättyi se päättyi kahteen tappioon ja pistesuhteen ollessa -1 oli sijoitus sen mukainen. Positiivisena asiana oli selvästi se että joukkue oli nuori, mutta myös kokematon.

    B-juniorit vastasivat Jaguaari perheen suurimmasta yllätyksestä. He nimitäin yltivät pienehköllä porukalla SM-hopeaan saakka. Kaudesta jäi kuitenkin pieni karvas maku suuhun koska finaali hävittiin yhteen virheeseen.

    C-juniorit joutuivat kärsimään siitä että suurin osa heidän pelaajistaan oli jo pelannut A- ja B-junioreissa sekä muutama myös edustus joukkueessa saakka. Yksi voitto ja kuudes sija runkosarjassa ei ollut ihan sitä mitä ennen kautta lähdettiin hakemaan joten heidänkin kausi oli pettymys.

    2007-2008

    2007-2008: Mitalivuodet

    [accordion]

    [accordion-item title=”2007″]

    Voitetun divarikauden jälkeen Jaguaarit saalisti riveihinsä paljon paluumuuttajia. Akumatti Leskinen, Timo Rantalainen ja Tuukka Pernu palasivat Lappeenrannasta, Reo Landen, Jarno Ojansivu, Mika Juutinen, Aki Ollenberg ja Teemu Löllö Seinäjoelta (josta toivat mukanaan myös Tommi Pinnan) ja Tuukka Hämäläinen Turusta. Hyviä vahvistuksia olivat myös sivurajoilta palanneet Joonas Palviainen, Sami Mäkinen ja Esko Myllymäki.

    Ulkomaalaishankinnat olivat myös onnistuneet. Valmentaja Thomas Smythe sai Jaguaareista kaiken irti, ja Ryan Rufener ja Mike Salerno loistivat kentällä. Rufenerin loukattua polvensa ennen Juhannusta, hankittiin korvaajaksi Dan Kelly, joka pystyi heittojen lisäksi pitkiin pujottelujuoksuihin.

    Hyökkäyksen puolella kauden onnistujiin kuuluivat linjamiehet, keskushyökkääjä Akumatti Leskinen sekä laitahyökkääjäkaarti Salernon, Pernun, Pinnan ja Ville Wacklinin johodolla. Puolustuksessa Ville Suonperä ja Jussi Lindqvist dominoivat ja aiheuttivat paljon taklauksia ja säkityksiä aloituslinjan takana. Takakenttä oli erittäin tiivis Salernon, Teittisen, Hämäläisen sekä Jussi Muilun, Pasi Viitasen ja BJ Jensenin ansiosta. Myös seuran puheenjohtaja ja joukkueen ikänestori Risto Laaksonen pelasi varsin huikean kauden napaten mm. kolme syötönkatkoa ja tehden yhden touchdownin blokatun puntin jälkeen.

    Säynätsalon evakkokauden jälkeen Jaguaarit palasivat Harjun stadionille, joka keräsi avausottelussa lehtereilleen n. 700-800 katsojaa. Vaikka aivan samanlaisiin yleisömääriin ei enää kauden edetessä päästy, oli tunnelma Harjulla loistava ja sitä piti yllä äänekäs rumpuryhmä.

    Runkosarja päättyi kolmanteen sijaan 7:llä voitolla ja 3:lla tappiolla. Välieräottelussa Seinäjoella Crocodilesin hyökkäys oli kuitenkin selvästi Jaguaarien puolustusta parempi ja pohjanmaalaiset matkasivat finaaliin 40-27 voitolla. Pronssi oli seurahistorian ensimmäinen mitali, mutta hyvän runkosarjan jälkeen se tuntui karvaalta pettymykseltä. Kauden päätteeksi Jaguaarien edustusjoukkue valittiin SAJL:n vuoden joukkueeksi.

    A-nuoret palasivat kultakantaan voitettuaan finaalissa Roostersin. Nuoremmissa ikäluokissa oli hieman hiljaisempaa. B-nuoret voittivat yhden ottelun. C-nuoret pelasivat vain kaksi ottelua, häviten molemmat.

    [/accordion-item]
    [accordion-item title=”2008″]

    2008 Rufener polvivammastaan toipunut Rufener jatkoi Jaguaarien pelinrakentajana. Kaudella sallitiin kolmen amerikkalaisen yhtäaikainen kentällä olo, ja se näkyi Vaahteraliigassa heittohyökkäysten dominointina. Jaguaarit ei ollut tässä poikkeus ja laitahyökkääjät Rocky Ciasulli ja Curtis Blackmon pelasivat huikean kauden. Ciasullin 93 koppia, 1445 jaardia ja 29 touchdownia heiluvat Vaahteraliigan ennätystilastoissa vielä pitkään. Ilmasirkusta täydensivät mainiosti Riku Haataja, Tuukka Pernu ja Ville Wacklin. Juoksun rooli hyökkäyksessä väheni, mutta varsinkin Timo Rantalainen oli liekeissä saadessaan pallon kainaloonsa.

    Puolustuksen puolella Suonperä ja Lindqvist jatkoivat profiilipelaajina, ja saivat seurakseen mm. joukkueeseen liittyneenHenri Puromäen ja Anssi Nevalaisen. Takakentän kirkkaimmat tähdet olivat Paavo Teittinen, Tuukka Hämäläinen, BJ Jensen sekä kahteen suuntaan pelannut Blackmon.

    Runkosarja päättyi kolmanteen sijaan, mutta joukkueen maaliero +108 oli toiseksi paras koko sarjassa. Jos välierätappio oli 2007 karvas Crocodilesia vastaan, oli se 2008 riipivä Roostersia vastaan. Riku Haatajan kiinniotto vie jyväskyläläiset 46-50 johtoon 4 minuuttia ennen ottelun loppua. Tämän jälkeen Jaguaarit onnistui vielä pysättämään Robert Johnsonin hyökkäyksen kertaalleen. Roosters sai kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden, kun kellossa oli aikaa vain 23 sekuntia. Johnson löysi pitkällä heitollaan Teppo Känsälän, jonka kiinniotto toi Roostersin Jaguaarien maalialueen lähelle. Kelloon jäi 3 sekuntia, kun Johnson spaikkasi pallon kahden jaardin päässä Jyväskylän maalista ja pysäytti kellon. Tämän jälkeen heiton kohteeksi löytyi Sonte Wong, jonka koppi vei Roostersin 53-50 voitolla Vaahteramaljaan.

    Junioreista A-nuoret alisuorittivat ja voittivat vain yhden neljästä ottelustaan. B-nuoret pääsivät välierään saakka, mutta Miro Kadmiryn johtama Vantaa TAFT oli ottelussa liian kova pala.

    [/accordion-item]
    [/accordion]

    2009

    2009: Välietappi

    Ennen kesää 2009 joukkue menetti huomattavasti pelaajia muihin seuroihin ja sivurajoille. Laitahyökkääjistöstä lähtivät mm. Pernu, Haataja ja Wacklin. Takakentältä Teittinen, Hämäläinen ja Muilu. Puolustuksesta Ville Suonperä, Jussi Lindvist ja Anssi Nevalainen olivat myös pahoja menetyksiä. Hyökkäyksen linjassakin oli paikattavana Jarno Ojansivun kokoinen aukko.

    Tulijapuolella ulkomaalaiset qb Alex Relph ja lb Eric Tupta, sekä alkukaudesta loukannut wr/db Sam Breslin ja hänet korvannut David Morgan olivat kuitenkin pelimiehiä, ja saivat joukkueesta paljon irti. Myös muut joukkueeseen liittyneet Harri Väyrynen, Mikko Lyyra, Teemu Löllö auttoivat paljon – ja aiemmin pienemmässä roolissa olleet pelaajat täyttivät saappaansa hyvin. Mm. Aki Ollenberg, Sami Mäkinen, Timo Kosunen, Markus Blomberg, Reo Landen ja Joonas Raatikainen nostivat entisestään profiiliaan. Nuoremmista pelaajista Perttu Ahila ja Mika Kulmala nousivat aloittavien pelaajien joukkoon.

    Joukkueen suurimpia tähtiä kauden aikana olivat mainioiden ulkomaalaisten lisäksi Puromäki, Mäkinen, Lyyra ja Ollenberg.

    Jaguaarit – Saints, Vaahteraliiga 2009 from Vesa Peltola on Vimeo.

    Runkosarja päättyi viidenteen sijaan, joka oli täysin oikeutettu, sillä kauden viisi voittoa tulivat alapuolelle jääneistä joukkueista ja viisi tappiota yläpuolella olleita joukkueita vastaan.

    Juniorien lippua pitivät korkealla B-nuoret, jotka voittivat Suomen mestaruuden Sipoo Bulldogsia vastaan.

    Vuoden aikana käynnistettiin uudelleen myös kakkosjoukkue Piratesin toiminta. Kesällä Pirates osallistui 3. divisioonaan.

    2010-2013

    2010-2013: BJ Jensenin 4-vuoden projekti

    [accordion]

    [accordion-item title=”2010″]

    2010: Nuorennusleikkaus-projekti alkaa

    Kauden 2009 jälkeen edustusjoukkueen runko nuoreni entisestään, kun linjamiehet Henri Puromäki, Reo Landen ja Mika Juutinen, tukimies Sami Mäkinen, kulmapuolustaja Timo Kosunen sekä laitahyökkääjä Mikko Lyyra siirtyivät sivurajalle, ja Harri Väyrynen Itävaltaan.

    Syksyllä Jaguaarit teki pitkän neljän vuoden valmentajasopimuksen pelaajauransa lopettaneen BJ Jensenin kanssa, joka oli aiemmin valmentanut mm. Jaguaarien A- ja B-nuoria sekä nuorten maajoukkuetta. Ulkomaalaisen pelinrakentajan hankkimisen sijaan aloittavan pelinrakentajan paikka annettiin Yhdysvalloissa vaihdossa käyneelle Santeri Supille.

    Ulkomaalaiskolmikko hankittiin Willametten yliopistosta. Lukkes Gilgan pelasi keskushyökkääjää, puolustuksen takakenttää sekä ajoittain pelinrakentajaa, James Perez laitahyökkääjää ja takakenttää sekä Andrew Ross tukimiestä.

    Kauden aikana Jyväskylä kaatoi Turun kahdesti ja Tampereen kertaalleen. Muita joukkueita vastaan nuorentunut joukkue koki kuitenkin varsin selviä tappioita. Näin Jaguaarit sijoittui kuudenneksi jättäen taakseen vain Tampereen ja Turun. Supi kirjautti kohtalaiset tilastot jaardein, touchdownein ja syötönkatkoin mitattuna, mutta syöttöjen onnistumisprosentti jäi neljäänkymmeneenkolmeen. Pitkät touchdown-heitot lupailivat kuitenkin hyvää tulevaisuutta nuorelle tulokkaalle. Kiinniottoja kahmivat eniten Perez, Ahila ja Vaahteraliigan vuoden tulokkaaksi valittu William Lahti. Juoksupeli kulki lähinnä Akumatti Leskisen ja Gilganin voimin. Puolustuksen puolella Ross ja Joonas Raatikainen keräsivät komeat taklaukset puolustuksen keskustassa ja Lahti strongsafetyn/nickelin paikalta. Juoksupuolustus oli kuitenkin luvalla sanoen liigan vahvimpia juoksuhyökkäyksiä vastaan helisemässä.

    Jukka Porevirta kaivoi hartiasuojat naftaliinistä ja ruokki Piraattien loistavaa joukkuehenkeä.
    Jukka Porevirta kaivoi hartiasuojat naftaliinistä ja ruokki Piraattien loistavaa joukkuehenkeä.

    Junioreissa B- sekä C-nuoret metsästivät SM-hopeaa.

    Kakkosjoukkue Pirates kasvatti rinkiään Jukka Porevirran hypättyä puikkoihin ja osallistui kakkosdivisioonaan. Joukkue jäi kuitenkin alkulohkossaan neljänneksi.

    [/accordion-item]
    [accordion-item title=”2011″]2011: Oikeaan suuntaan

    2011 Jaguaarit siirtyivät enemmän juoksupainotteiseen flysweep-hyökkäyssysteemiin, joka oli erittäin tuttu Willamettessä pelanneille vahvistuksille. Amerikkalaiskolmikosta tukimies Andrew Ross vaihtui linjassa pelanneeseen Jake Forsheyhin. Systeemi rakentui pitkälti keskelle juoksuja tykittävien Akumatti Leskisen ja Lukkes Gilganin, sekä huikeita kiertopelejä juosseen Perttu Ahilan varaan, joka valittiin myös Vaahteraliigan vuoden etenijäksi. Uusi hyökkäyssysteemi oli muille liigajoukkueille ajoittain hankala puolustettava ja Jaguaarit takoivatkin kauden aikana mukavat 247 pistettä. Heittoyritysten ja kiinniottojen määrät vähenivät kuitenkin edellisestä kaudesta selvästi.

    Juoksupuolustamisen ja koko ottelun läpi jaksamisen kanssa oli kuitenkin edelleen vaikeuksia ja keskisuomalaisten päästettyjen maalien sarake näytti 349 päästettyä pistettä. Heittopuolustus parani kuitenkin kauden mittaan varsin hyvälle tasolle Markus Rämän, Timo Kosusen sekä paluun Jaguaareihin kesken kauden tehneen Tuukka Pernun ansiosta. Taklaustilastoissa ja puolustuksen keskustassa, 2010 välivuoden pitänyt, Sami Mäkinen sekä Joonas Raatikainen pitivät yllä kovinta tasoa.

    Joukkue kauden 2011 päättyessä
    Joukkue kauden 2011 päättyessä

    Tämä resepti riitti 2011 loppusijoituksen nostamiseen takaisin viidenneksi. Voitot tulivat taakse jääneistä Roostersista, Northern Lightsista ja Trojansista. Kärkinelikko oli kuitenkin varsin selvästi edellä Jaguaareja. Jyväskyläläiset kykenivät haastamaan kertaalleen Wolverinesin Kangasniemen ukkoskuurossa, mutta muissa otteluissa kyyti oli varsin kylmää. Varsinkin Seinäjokea vastaan ja kauden viimeisessä ottelussa Wolverinesia vastaan Jaguaareja riepoteltiin rumasti. Pelinrakentaja Santeri Supi löi lisäksi päänsä Velodromin kenttään ja sai vakavan aivotärähdyksen.

    Junioreiden mitaleista vastasivat tällä kertaa A-nuoret (hopea) ja C-nuoret (pronssi). B-nuoret jäivät neljänsiksi.

    Pirates pelasi Mikko Lyyran johdolla vahvan kauden. Joukkue eteni kakkosdivisioonan puolivälieriin asti, jossa voittoa tarjottiin viimeiselle hyökkäysvuorolle asti. Pallot eivät kuitenkaan tarttuneet laitahyökkääjien hyppysiin ja Hyvinkää Falcons eteni kakkosen välieriin 19-13 voitolla.

    [/accordion-item]

    [accordion-item title=”2012″]

    2012: Jaguaarit haastaa jälleen liigan kärkijoukkuita

    Kauteen 2012 valmistautuminen alkoi synkissä merkeissä, kun A-nuorten ensimmäisessä ottelussa kävi ilmi, ettei Supi ollut toipunut edellisen kauden päätöksessä tulleesta aivotärähdyksestä. Lukiossa pelinrakentaja pelannut Daniel Smithwick hankittiin alun perin puolustusta silmällä pitäen, mutta häntä päätettiin peluuttaa myös pelinrakentajana. Smithwick ja häntä parissa ottelussa tuurannut Akumatti Leskinen olivat hyvät varamiehet, mutta eivät kyenneet nostamaan Jaguaarien heittohyökkäystä uudelle tasolle.

    Jyväskylän puolustus petrasi sen sijaan upeasti edellisestä vuodesta ja päästi vain 202 pistettä. Juoksupuolustuksessa varsinkin Harmon Bruno, Joonas Raatikainen, Scott Perlin, Mikael Paloniemi ja Aleksi Kriivarinmäki saivat pidettyä keskustan tiukkana juoksuja vastaan, ja takakenttä pysyi suurimman osan ajasta tiiviinä Kuopiosta tulleen Kimmo Pasasen, Mika Kulmalan sekä joukkuetta vahvistaneiden Esa Vanhojan ja Ville-Valtteri Suojasen ansiosta.

    Hyökkäyksessä Perttu Ahila missasi osan kaudesta loukkaantumisten vuoksi, mutta oli kentällä ollessaan totutun vaarallinen. Kauden 2011 rauhanturvatehtävissä viettänyt William Lahti nousi myös takaisin parrasvaloihin. Juoksupelissä Scott Perlin oli varmasti pienoinen pettymys odotuksiin nähden. Eniten juoksujaardeja keräsivätkin Smithwick ja Leskinen.

    Kivikova puolustuspelaaminen ja paluu vahvaksi kotijoukkueeksi olivat kuitenkin tuoda Jaguaareille pudotuspelipaikan. Jälkeen päin tarkasteltuna ratkaisevaksi jäi Butchersia vastaan tullut tiukka 7-12 kotitappio. Jaguaarit johti viimeisellä neljänneksellä ja ajoi teurastajat neljänteen yritykseen heidän omassa kenttäpäädyssään. Micky Kyei nappasi karkasi kuitenkin lyhyen kopin jälkeen muutaman Jaguaaripuolustajan kynsistä huikeaan touchdown-juoksuun ja ratkaisi ottelun voiton lisäksi playoff-paikan Butchersille. Voitto oli lähellä myös kotona Wolverinesia (9-11) sekä vieraissa Oulua (18-16) vastaan. Kaikissa Jaguaarit johtivat, mutta menettivät johtonsa ottelun loppuhetkillä. Kolme lisävoittoa olisi vienyt Jaguaarit paljon viidettä sijaa pidemmälle. Jossittelu on kuitenkin turhaa, sillä jenkkifutisottelu kestää vähintäänkin täydet neljä neljännestä. Voittosarakkeeseen kertyi siis loppujen lopuksi vain neljä voittoa Trojansia, Northern Lightsia ja TAFTia vastaan.

    Ensi kaudella Jaguaareilla on kuitenkin kaikki mahdollisuudet kääntää tiukat ottelut voitoiksi, kunhan puolustus ja kotipelaaminen pysyvät yhtä tiukkoina ja joukkueen pelinrakentajatilanne saadaan kuntoon.

    A-nuoret jäivät lopulta ilman Supia neljänsiksi. Ainoat mitalit toivat C-nuoret, jotka voittivat pronssiottelussa Oulun selvästi 0-45.

    Pirates pelasi kakkosdivisioonassa viime vuotta kovemmassa lohkossa, viime kautta pienemmällä ringillä ja jäi alkulohkonsa kolmanneksi Kuopion ja Vaasan taakse.

    [/accordion-item]

    [accordion-item title=”2013″]

    2013: Projektin viimeinen vuosi päättyi pettymykseen

    Syksyllä Jaguaarit kiinnitti hyökkäyksen koordinaattoriksi Duke Iverssonin ja pelinrakentajakseen Evan Mozzochin. Heidän oli määrä nostaa Jaguaarien heittohyökkäys juoksun tasolle ja johdattaa pedot pudotuspeleihin.

    Jaguaarit vaihtoivat hyvin toimineen fly sweep-hyökkäyksensä perinteisempiin peleihin. Juoksu ei pitkälti tämän vuoksi enää toiminut vanhaan malliin ja varsinkin alkukaudesta joukkue oli monesti liikaa heittojen varassa. Varsinkin, kun Perttu Ahila ja William Lahti olivat sairastuvalla. Mozzochi ei yksin ollut taikurimainen sateentekijä, ja hänellä oli silmin nähden vaikeaa alkukaudesta. Laituriosaston tähtien loukkaantumisten myötä eniten kiinniottoja keräsi juniori-ikäinen Pasi Raatikainen.

    Juoksupeli alkoi kuitenkin loksahdella kohdalleen kauden edetessä, jolloin myös Mozzochi pääsi eroon syötönkatkoistaan. Ruotsalainen keskushyökkääjä Josef Saker jätti itsestään varmasti hyvän kuvan jyväskyläläisille rämäpäisellä juoksutyylillään, mutta suurella sydämellä varustettu Walter Pam oli varmasti pelillisesti pienoinen pettymys, vaikka hänenkin otteensa paranivat kauden loppua kohden.

    Suurimmat vaikeudet Jaguaareilla oli kuitenkin puolustuksessa. Runsaat loukkaantumiset vaivasivat etenkin takakenttää, jota moni heittojoukkue rokotti rumasti. Valopilkkuna puolustuksessa toimi Demetrius Cody, joka oli Vaahteraliigan taklaustilaston kakkonen.

    Loukkaantumiset ja alkukaudesta pallonmenetyksiin sortunut hyökkäys selittävät pitkälti, miten kuuseen kurkottaneet Jaguaarit kapsahtivat katajaan, ja voittivat vain yhden ottelun. Tulos ei kuitenkaan kerro koko kuvaa. Pelaajat eivät karanneet harjoituksista, vaan puhalsivat perheenä loppuun asti yhteen hiileen.

    Kauden viimeinen ottelu oli erikoinen. Iversson ja Mozzochi palasivat hieman ennakoitua aikaisemmin töihinsä Yhdysvaltoihin ja Jaguaarit sai pelinrakentajakseen lyhyellä varoitusajalla Santeri Supin, joka palasi ensi kertaa kentille loukkaantumisensa jälkeen. Ottelu Porvoota vastaan päättyi lopulta niukkaan 27-28 tappioon ja jumbosijan välttäminen jäi näin yhden ainoan pisteen päähän.

    B-nuoret toivat SM-pronsseillaan pientä mitalin valoa seuran muuten synkähköön kauteen.

    [/accordion-item]
    [/accordion]

    2014

    Vauhtia Lyyran komennossa 2014-

    Syksyllä 2013 Jaguaarit siirtyivät BJ Jensenin ajasta Mikko Lyyran valmennukseen. Moni pelaaja päätti jatkaa Vaahteraliigassa muissa seuroissa ja osa huilata raskaan neljän vuoden projektin jälkeen. Pelaajiston runko koostuikin pääasiassa Piratesissa ja korkeakoulujoukkue Renegadesissa aiemmin pelanneista pelaajista.

    Vaikeista lähtökohdista kauteen lähtenyt ryhmä hävisi kaksi ensimmäistä otteluaan niukasti Oululle. Tämän jälkeen amerikkalainen Jerell Jones liittyi Jyväskylän vahvuuteen. Ensimmäisessä ottelussa Saints oli niukasti Jaguaareja parempi ja kun Royalskin voitti Jaguaarit, oli joukkueen saldo neljän ottelun jälkeen neljä tappiota.

    Jones pääsi kuitenkin samalle sivulle hyökkäyksensä kanssa ja Jaguaarit nappasivat jäljellä olevista otteluista kolme komeaa voittoa. Runkosarjan päätöskierroksella Jones loukkasi nilkkaansa, eikä kyennyt pelaamaan välierässä Vaasaa vastaan. Royals sai näin helpon voiton ja jätti hienon kirin runkosarjassa tehneen Jyväskylän neljänneksi.

    Junioreista menestyi parhaiten U15-ikäluokka, joka taipui 7 vs. 7 -sarjan finaalissa Wolverinesille ja sai kaulaansa sarjan SM-hopeat.

     

Saavutukset

  • Saavutukset

    Miehet
    Miehet – sijoitukset:

    1996: 1.sija II-divisioona
    1997: 6.sija I Divisioona
    1998: 3.sija I Divisioona
    1999: 1.sija I Divisioona
    2000: 4.sija Vaahteraliiga
    2001: 7.sija Vaahteraliiga
    2002: 4.sija Vaahteraliiga
    2003: 7.sija Vaahteraliiga
    2004: 6.sija Vaahteraliiga – Kuva – Rosteri
    2005: 8.sija Vaahteraliiga – Kuva –
    2006: 1.sija I Divisioona – KuvaRosteri
    2007: 3.sija Vaahteraliiga – Kuva – Rosteri
    2008: 3.sija Vaahteraliiga
    2009: 5.sija Vaahteraliiga
    2010: 6.sija Vaahteraliiga
    2011: 5.sija Vaahteraliiga
    2012: 5.sija Vaahteraliiga
    2013: 8.sija Vaahteraliiga
    2014: 4.sija I Divisioona

    JunioritJuniorit – Sijoitukset

    A-juniorit B-juniorit C-juniorit D-juniorit E-juniorit
    1999 7.sija 6.sija
    2000: 3.sija 2.sija 2.sija
    2001: 2.sija 1.sija 2.sija
    2002: 1.sija 1.sija 2.sija
    2003: 1.sija 1.sija 3.sija
    2004: 2.sija 4.sija (1.div) 4.sija
    2005: 2.sija 2.sija (1.div)
    2006: 6.sija 2.sija 7.sija
    2007: 1 sija 8 sija 9 sija
    2008: 5 sija 3 sija
    2009: 5 sija 1 sija
    2010: 2 sija 4 sija 2 sija 4 sija (1.div)
    2011: 2 sija 4 sija 3 sija
    2012: 4 sija 5 sija 3 sija
    2013: 3 sija 3 sija
    2014: 8. sija 2. sija (7 vs. 7)

    Nuorten maajoukkuepelaajat:

    1997: Suomi PM kulta

    • RB Teemu Löllö
    • LB Janne Kilpua
    • DL Jussi Kangas

    1998: Suomi EM pronssi

    • DB Esko Myllymäki

    1999: Suomi PM kulta

    • DB Esko Myllymäki

    2000: Suomi EM 4. sija

    • DB Esko Myllymäki
    • OL Joonas Palviainen
    • LB Timo Rantalainen

    2001: Suomi PM hopea

    • QB Ville Ylikangas
    • OL Jussi Hienonen
    • WR Jaakko Rautalahti
    • RB Akumatti Leskinen
    • TE Ville Suonperä
    • LB Ville-Veikko Pasanen
    • DB Sami Mäkinen
    • DB Pekka Jääskeläinen

    2002 Suomi (EM-karsinta)

    • QB Ylikangas Ville
    • WR Aula Ville
    • WR Haataja Riku
    • RB Alanko Otso
    • RB Hentunen Mikko
    • DB Taskinen Pertti
    • DB Hänninen Mikko
    • DB Jääskeläinen Pekka
    • LB Mäkinen Sami
    • LB Martikainen Lari-Pekka
    • LB Tuovinen Kai

    2003 Suomi PM kulta

    • WR Tuukka Pernu
    • LB Sami Mäkinen
    • DB Pekka Jääskeläinen

    2004 EM

    • QB/DB Tuukka Hämäläinen

    2005 PM kulta

    • QB/DB Tuukka Hämäläinen
    • DB Paavo Teittinen
    • TE/K Ville Wacklin

    2006 EM

    • TE/K Ville Wacklin
    • WR Samuel Hienonen
    • CB Paavo Teittinen
    • DT Joonas Raatikainen